tiistaina, joulukuuta 21, 2010

Tuomas Saloranta: Viimeinen laukaus

”Vedä käteen.”
Kylmä metalli painui ohimoani vasten. Varmistin oli naksahtanut jo ovella, kun minut oli käsketty motellihuoneen sohvalle matkatelevision eteen. Kirosin itsekseni.
Pornobisneksessä on riskinsä, sen olin alalle ryhtyessäni tiennyt. Ja kun riskit realisoituivat, laukkuni olivat jo pakattuina. Jäljet liiketoimistani katosivat sytytysnesteellä, mutta nyt oli selvää, etten ollut peittänyt omia jälkiäni tarpeeksi huolellisesti.
Velkojani eivät saisi omiaan takaisin, joten he tyytyisivät henkeeni. Selvä osoitus heidän ironiantajustaan oli, että he olivat palkanneet perääni juuri tämän miehen.
Björn ”Pervo-Nalle” Lundgren seisoi vieressäni, painoi äänenvaimentimella varustettua pistoolia ohimolleni ja käski minun vetää housut kinttuihin. Sitten hän kertoi säännöt, vaikka tunsin ne jo ennestään. Jokainen alamaailmassa oli kuullut tarinoita Pervo-Nallesta. Kertoja ei tosin koskaan ollut hänen uhrinsa. Yksikään ei ollut selvinnyt hengissä.
Aikaa oli viisitoista minuuttia. Uhri ja Pervo-Nallen ase laukeaisivat samalla hetkellä. Jos uhrilla lerpahtaisi, jos viisitoista minuuttia ehtisi kulua tai jos Pervo-Nalle muusta syystä kyllästyisi, hän ampuisi.
Tilanteesta ei ollut ulospääsyä. Tai ehkä olikin, mutta sitä ei auttanut liian tarkkaan miettiä, jos aikoi pysyä kovana.
Pervo-Nalle katsoi minua odottaen. Huokaisin ja tartuin pikkuveikkaan, joka yritti käpertyä piiloon orastavan kaljamahani alle. Otin vehkeen kouraani ja aloin vatkata. Pelko sai veren pakkautumaan jotenkuten, mutta kalu pysyi puolivelttona. Runkkasin mekaanisesti ja yritin samalla kuumeisesti miettiä mahdollisuuksiani jäädä eloon.
Pervo-Nalle tönäisi minua ohimoon pistoolinpiipulla.
”Enemmän tunnetta”, hän sanoi.
Yritin parhaani. Aloin miettiä viimeisintä panoani jonkun tatjaanan kanssa, hätäistä sutaisua jossain sutenöörin hankkimassa vuokrakämpässä. Siitä taisi olla jo pari viikkoa. Samalla jatkoin pakosuunnitelman miettimistä. Miehetkö muka eivät pysty keskittymään useampaan asiaan yhtä aikaa?
Tilanteen ironisuus alkoi huvittaa minua, ja pelkäsin purskahtavani hysteeriseen nauruun. Naisen päällä oli syytäkin miettiä jotain muuta, Margaret Thatcheria tai saksan verbien taivutusta, mutta nyt kaikki ylimääräiset ajatukset olivat haitaksi.
”Tarvitsen liukuvoidetta”, keksin. ”Se on tuolla matkalaukussa.”
”Miksi?” Pervo-Nallen ääni oli epäluuloinen. ”Ei sinun tarvitse enää huolehtia hiertymistä, yrität vain pelata aikaa.”
”Hei, viimeinen toivomus”, sanoin.
”Ei sitten mitään temppuja”, Pervo-Nalle sanoi.
Nousin sohvalta ja yritin vetää housuja ylös, mutta pistooli pysäytti minut.
”Menet noin. Se estää äkkinäiset liikkeet.”
Taapersin matkalaukulle perse paljaana. Housut kintuissa kävelee kuin pingviini. Toisella kädellä yritin koko ajan pitää yllä edes jonkinlaista stondista. Kyykistyin laukun luo, ja hetken ajan mietin salapohjan alla olevaa pistoolia. Pervo-Nallen aseen piippu oli kuitenkin kiinni takaraivossani ja tiesin, että yksikin äkkinäinen liike roiskauttaisi aivoni varakalsareille.
”Pornokauppiaalla on aina liukuvoide mukana”, sanoin ja yritin naurahtaa. Pervo-Nalle komensi minut takaisin sohvalle.
Levitin voiteen ja aloin taas töihin. Voide litisi nyrkissäni. Kalu pehmeni huolestuttavasti, ja yritin taas palauttaa mieleeni tatjaanan. Muistin räikeänpunaisen korsetin ja verkkosukat, varmaan minun kaupastani peräisin molemmat, teennäisen voihkinan ja hiusten kulahtaneen blondauksen ja pakaroiden selluliitin keskeltä paistavat finnit.
Minun naisteni muisteleminen ei noin keskimäärin auttanut kiihottumista.
Pervo-Nalle haukotteli. Se ei tiennyt hyvää. Hätä toi mieleeni uuden keinon.
”Voinko laittaa leffan pyörimään?” kysyin.
”Vittuiletko?” Pervo-Nalle ärähti. Hänen aseensa oli huomattavasti lähempänä laukeamista kuin minun.
”Minulla on muutama pätkä mukana”, sanoin. ”Toin osan varastosta mukanani.”
Katsoin häntä ja yritin näyttää vakuuttavalta.
”Niin tämä on hauskempaa sinullekin.”
Pervo-Nalle oli edelleen epäluuloinen, mutta antoi minun nousta sohvalta taas. Pääsin hankalasti motellihuoneen kaapille, kylmä rengas painoi koko ajan takaraivoani. Avasin kaappiin kätkemäni kassin ja plarasin koteloita hetken. Aivoni raksuttivat kuumeisesti, vaikka pyssynpiippu takaraivossa ja liukuvoiteen lotina tekivät keskittymisestä hankalaa. Katseeni osui yhteen elokuvaan, ja otin sen hitaasti ja rauhallisesti ulos kassista.
”Tämä on hyvä.”
Menin television luo, Pervo-Nalle pistooleineen koko ajan perässäni, otin kasetin kotelosta ja työnsin sen videonauhuriin. Onneksi viimeisin vuokraaja oli kelannut sen alkuun. Laitoin telkkarin päälle ja filmin pyörimään, ja monokaiuttimista alkoi kuulua huonoa sähköurkumusiikkia. Ruudulle ilmestyi otsikko ”Liukasta litinää lauantaisaunassa”, ja pian kameran edessä keikisteli hoikka punatukkainen nainen, joka alkoi riisua jumppatrikoitaan pukuhuoneessa. Tatuointeja oli kuin merimiehellä, nänneissä oli renkaat ja pian paljastui että alempana myös.
Filmi eteni verkkaisesti, nainen viihtyi suihkun alla pitkään ja innostui hieromaan intiimejä paikkojaan. Kiinnitin katseeni hänen kurveihinsa ja sainkin kalun kovaksi. Aina uskaltaessani vilkuilin kuitenkin Pervo-Nallea, jonka huomasin myös vilkuilevan filmiä kiinnostuneena.
Jatkoin runkkaamista. Nainen meni saunaan, otti kiulusta löylykauhan, jonka kahva oli sorvattu ison kyrvän muotoiseksi. ja alkoi survoa sitä sisäänsä. Pervo-Nallen oli yhä vaikeampi pitää katsettaan minussa, se alkoi väkisinkin kääntyä kohti ruutua. Näin syrjäsilmällä, että hänen housunsa kävivät ahtaiksi.
Saunaan astui kolme kaljua ja tatuoitua miestä. Kun he kävivät käsiksi naiseen, minä tartuin vapaalla kädelläni Pervo-Nallen ranteeseen ja löin hänen asekätensä seinään.
Pervo-Nallen ase – se, joka oli kädessä – laukesi pehmeästi tussahtaen. Irrotin otteen omastani ja löin Pervo-Nallea nyrkillä munille. Samalla ponkaisin ylös sohvalta, toinen käsi yhä kiinni hänen ranteessaan. Housut olivat edelleen myttynä jaloissani, sotkeuduin niihin ja kaaduin koko painollani Pervo-Nallea päin. Hänen takaraivonsa kumahti lattiaan. Ase, tälläkin kertaa pistooli, laukesi taas.
Survaisin polveni Pervo-Nallen nivusiin. Nyt ote aseesta irtosi viimein. Iskin häntä nyrkillä naamaan pari kertaa, sitten tartuin korvista ja hakkasin hänen päätään lattiaan, kunnes hän ei liikkunut. Nousin hänen päältään ja vedin viimein housut takaisin jalkaan. Sitten poimin äkkiä aseen talteen.
Punatukkaisen naisen voihkina ja hänen miesystäviensä örinä kaikuivat yhä korvissani. Pysäytin filmin ja kelasin sen alkuun.
Minun alallani oppii tietämään kaikenlaista. Esimerkiksi sen, että palkkamurhaaja Björn ”Pervo-Nalle” Lundgrenilla oli pakkomielle filmissä esiintyvään punatukkaiseen Lottaan, tai Lolaan, kuten hänen taiteilijanimensä kuului. Lotta sattui kuulumaan vakioasiakkaisiini, ja muistin hänen joskus valitelleen, että humalainen Pervo-Nalle oli kerran jopa ahdistellut häntä kapakassa jatkuvin kosinnoin.
Raahasin Pervo-Nallen sohvalle ja vedin hänen housunsa alas. Kun hän havahtui, seisoin hänen vierellään ja painoin asetta hänen ohimoaan vasten.
”Sinä tiedät säännöt. Pöydällä on liukuvoidetta ja videolla pornoa, jos tarvitset apuvälineitä.”
Pervo-Nallen kasvoille nousi häkeltynyt ilme. Hän yritti kääntyä katsomaan minua, mutta painoin piipun tiukemmin hänen ohimolleen.
”Ilmainen neuvo, vaikka et sinä sillä kohta enää mitään tee”, sanoin. ”Älä koskaan vittuile pornokauppiaalle. Hän tietää sinun perversiosi.”
Kaukosäädin oli toisessa kädessäni. Laitoin filmin pyörimään ja vilkaisin sitten rannekelloani.
”Viisitoista minuuttia alkoi nyt. Voimme kelata eteenpäin, jos haluat ehtiä parhaisiin kohtiin.”
Björn ”Pervo-Nalle” Lundgren kuoli onnellisena miehenä.

Tuomas Saloranta on helsinkiläinen kirjoittaja, joka on julkaissut novelleja mm. Usvazinessä. Hänen novellejaan löytyy myös Hekuman huipulla- ja Tuhansien zombien maa -antologioista.

Kuvitus Henri Joela.