Se oli paha kuolema. Minua on vaivannut tähän päivään asti, että olin osallisena siinä. Minun on pakko kertoa jollekulle, niin kauan kuin minussa vain vielä on henkeä jäljellä.
Näin kaikki tapahtui:
Satoi niin helkkaristi ja kello oli jo yli puolenyön. Baarini oli lähes tyhjä. Se talvi oli kylmempi kuin noidan tissi. Tämä oli kuusikymmentäluvun puoltaväliä, joten monet vakiokävijät olivat pakkautuneet sisään katsomaan Bearsien ja Packersien uusintamatsia. Minulla oli kassassa parisataa ja vähän päälle, mikä oli siihen aikaan ihan hyvä tulos, ja minulla oli hyvät fiilikset. Ainoa, joka oli jäänyt hengailemaan paikalle sulkemisaikaan, oli Tom O'Malley. Hän tanssi yksinään eteisessä ja hyräili "Galway Bayta". Tiesin, että Tom yrittäisi livahtaa ovesta ja viedä kassan, se saakelin kyrpä. Mutta sitten hän tulisi aamulla takaisin ja toisi suurimman osan käteisestä takaisin ja pyytäisi anteeksi. Sillä tavalla asiat hoituivat silloin.
Sean Moloney tuli rynnäten oven läpi niin kuin häntä olisi ajanut paha tuuli. Hän oli kahdenkymmenenkolmen, täytti ehkä 24 sinä talvena. Olin tuntenut hänet siitä asti kun hän oli pikkupoika. Hyvä poika se Sean, punatukkainen, pisamakasvoinen irkku. Sean virnisti helposti ja tykkäsi pelata rahasta, mutta kukaan ei olisi koskaan erehtynyt pitämään häntä minään koviksena.
"Patrick, minun pallit jäätyy", hän sanoi. Hän katseli Tomin tanssimista.
"Ei ole uutinen", sanoin. "Mitäs menet tuollaisella idiooteille tarkoitetulla ilmalla ulos?"
"Tullamore Dew kuivana."
"Tulossa on, poika. Tulossa on."
Sean istuutui baarijakkaralle, kiskaisi viskipaukkunsa alas ja hieroi käsiään yhteen.
Tom O'Malleyn ääni nousi kiekunaksi ja hän poistui etuovesta tanssahdellen edelleen yksinään. Olimme nyt yksin.
Sean nojautui äkisti eteenpäin. Ensimmäistä kertaa huomasin, kuinka kalpea hän oli ja että hän hikoili kylmästä huolimatta. Hän vaikutti pelästyneeltä.
"Sinun on pakko auttaa minua, Patrick", hän sanoi. "Olen todella paskamaisessa jamassa."
"Mitä nyt, poika, mikä on hätänä?" Keskeytin sen mitä olin tekemässä ja nojauduin lähemmäksi häntä, kuunnellakseni mitä hänellä oli sanottavanaan.
"Olen perse syvällä numeropelissä", hän sanoo. "Tiedät varmaan, mistä on kyse. Jimmy Bones sanoo, että on vain yksi tapa panna hommat kuntoon. Minun pitää tehdä hänelle palvelus."
Pudistin päätäni ja irvistin. Palvelus Jimmy Bonesille voisi heittää kenet tahansa Humboldtin vankilaan seitsemäksi tai kymmeneksi vuodeksi. Sean hymyili niin kuin homma olisi ollut hänestä jotenkin hauska, mutta me tiesimme kummatkin, ettei se ollut.
"Täsmälleen", hän sanoi. "Mutta mitä vaihtoehtoja minulla on, Patrick? Olen Bonesille velkaa kakskyt tonnia ja korko juoksee koko ajan. Ilman muuta, minä sanon. Mitä tahansa että voin jelppiä, Jimmy. Meinaan, mitä muuta minä voin tehdä, vai?" Hän ei kaivannut vastausta.
"Joten Bones käskee minun mennä O'Learyn luo, mutta Michael ei tiedä, mitä minulle pitäisi tehdä. Hän antaa minun nimeni jollekulle muulle. Minulle sanotaan että minun pitää vain pysyä kotona ja odotella. Viikko kuluu ja minä ihmettelen, mistä on kyse.
"Ja sitten lopulta joku soittaa ja selittää, että minun pitää etsiä yksi puhelinkoppi. Siinä vaiheessa paskannan jo tiiliä, tiedät varmaan tunteen. Ja minun on pakko mennä ja seisoa vitun sateessa Chesterin ja 45:nnen kulmassa kunnes joku soittaa siihen koppiin. Joku tyyppi jota en tunne soittaa, sillä on tosi matala ääni. Hän käskee olemaan valmiina, joku hakee minut Rainbow Liquorin edestä viidentoista minuutin päästä. Minä menen sinne ja odotan. Auto pysähtyy ja ovi aukeaa niin kuin jossain kauhuleffassa. Ääni sanoo että minun pitää nousta kyytiin, joten menen.
"Ja Patrick, minä pelästyn, mutta mietin vaan niitä kahtakymmentätonnia ja kuinka paljon tykkään siitä, että pallit on vielä kiinni kropassani. Se kaveri, joka autoa ajaa, se on yksi vitun pelottava tyyppi. Semmoinen tosi pitkä ja laiha. Laittaa hiukset ja kynnet niin kuin joku muija. Siisti puku, joka on maksanut saman verran kuin mitä minä maksan vuokraa kuukaudessa. Mutta tyypin iholla ei ole mitään väriä, niin kuin se ei olisi nähnyt aurinkoa muutamaan vuoteen. Ajattelin, että ehkä se on juuri tullut kiven sisältä.
"Työnnän käteni eteen ja yritän olla ystävällinen ja se ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Hän kysyy, voinko ajaa ja olla varmistajana, ja minä sanon että totta kai. Olen tehnyt niitä hommia muutaman kerran siellä täällä. Patrick, älä katso minua noin. Ei ne olleet isoja juttuja, pari supermarkettikeikkaa silloin tällöin. Kysyn tyypiltä, mitä tapahtuu eikä se vastaa.
"Pysähdytään yhden kauneussalongin eteen juuri kun se on menossa kiinni. Katsotaan kun ne kaikki homot pakkaa hiustenkuivaajansa ja pussaa toisiaan ja häipyy. Sitten me katsotaan, kun kaksi muijaa alkaa jutella. Toinen on tosi ruma. Iso tukka, suu täynnä purkkaa, sellainen läpinäkyvä paita, vaikka siitä ei todellakaan halua nähdä läpi. Toinen muija, se on ookoo. Ruskeatukkainen. Ehkä vähän yli kolmekymppinen, mutta hyvännäköinen. Hyvin pukeutunut, hyvä kroppa ja lihaksiakin on. Niin kuin se kävisi kolme tai neljä kertaa viikossa salilla.
"Kysyin, että tämän paikanko me ryöstämme. Tyyppi nauraa minulle. Se ajattelee, että onpa söpöä tai jotain. Patrick, se sanoi minulle, että me tapamme yhden tyypin."
Pudistin päätäni ja kaadoin itselleni paukun. Sean nyökkäsi, ja kaadoin hänelle toisen. "Surkea homma, poikaparka", sanoin. Mutta hän tiesi sen jo ja vähän enemmänkin. Lopetin rahojeni laskemisen häneltä piilossa, käänsin setelit kaksin kerroin ja huokaisin. Sanoin: "Jatka. Mitä sitten tapahtui?"
"Vittu, sydän hakkaa niin että se melkein tulee ulos rinnasta, pelottaa niin pirusti. Hyvä luoja jeesus, en ole koskaan tappanut ketään enkä halua aloittaa nytkään, mutta mitä minun muka pitäisi tehdä? Se on kyllä yksi synti, jota en todellakaan tunnusta isä Shaynelle. Mietin, että teen niin että kun se tyyppi nousee autosta hoitaakseen likaisen hommansa, niin minä lähden posottamaan niin kuin joku helvetin lepakko kohti Vegasia. Jätän vaan sen paskan sinne. Kokeilen onneani Nevadassa, josko vaikka onneni muuttuisi. Mutta tiedän, että jos teen sen, Bones tekee sisälmyksistäni voileivän.
"Se mimmi, joka ei ollut kauhean hyvän näköinen, se tulee ensiksi ulos, käynnistää auton ja säätää radiotaan. Tyyppi vieressäni rupeaa nousemaan kuskin puolelta, sitten hän kääntyy. Tunnen, miten jotain osuu mahaani. Katson alas ja se on pyssy, yksi sellainen saatanan 357 Magnum. Melkein kusen housuuni.
"Tyyppi sanoo, että se hyvännäköinen mimmi oli ollut lenkillä puistossa viikonloppuna ja todisti, kun se oli tappanut jonkun Jimmy Bonesin laskuun. Mimmi ei ollut tehnyt mitään asian eteen. Ei ollut mennyt puhumaan kytille tai mitään. Mutta hän pystyisi tunnistamaan tyypin ja Jimmy Bones ei tykkää jättää asioita roikkumaan. Joten minun piti ymmärtää, että tämä oli tärkeä homma.
"Tyyppi antaa pyssyn minulle. Jos joku tulee vittuilemaan, minun pitää ampua se. Sitten tyyppi sanoo, että jos en ole paikalla kun hän tulee takaisin, Jimmy nylkee minut elävältä ja myy kalansyötiksi satamassa. Nyökkään ja jumalauta ei yhtään hävetä sanoa sinulle, että sillä hetkellä tuntui siltä kuin olisin paskonut tiiliskiviä.
"Tyyppi ottaa köyttä taskustaan, niin kuin joku pikkulasten hyppynaru, tiedät varmaan mitä tarkoitan? Puiset kahvat kummassakin päässä. Sitten näen sen köyden, siinä on sähköjohtoa kiedottuna ymärille. Ja se on juuri sen pituinen että sen saa pujotettua kaulan ympärille. Tyypin ei tarvi kuin vetää yhden kerran ja pitää tiukasti kiinni ja siinä on sen mimmin elämä sitten.
"Mitä minun olisi pitänyt tehdä, Patrick? En halua olla mukana, kun se paskapää tappaa jonkun muijan, mutta Jimmy Bones pelottaa minua enemmän kuin Jumala.
"Ruma mimmi ajaa pois. Paremman näköinen laittaa kauneushoitolan kiinni ja tulee ulos. Minä istun autossa ja jumankauta minä vapisen. Pelkään että tulee oksennus. Mielessä käy, että toitottaisin torvea että se mimmi älyäisi varoa tai jotain. Voisin sanoa, että se oli vahinko, mutta pelkäsin ihan liikaa jotta olisin pystynyt siihen.
"Tyyppi lähtee kävelemään mimmin perään niin kuin se yrittäisi iskeä sitä. Mimmi ei käänny katsomaan, menee vain kohti autoaan, heiluttaa käsilaukkuaan. Ja minä istun siellä ja kuolen sisältäpäin, Patrick. Kaikki hidastuu, niin kuin tulisi moottoritiellä kolari ja jotain kauheata tapahtuu ja tietää sen, mutta ei voi tehdä mitään estääkseen sitä tapahtumasta. Tyyppi katsoo katua pitkin kumpaankin suuntaan. Ei ketään. Sitten se pudottaa sen köyden sen naisen kaulan ympäri ja alkaa vetää sitä. Minä suljen silmäni.
"Ja kun avaan ne uudestaan, ne ovat hävinneet."
"Hävinneet?" sanon. Mietin, mitä Sean sanoi onnettomuudesta moottoritiellä. Koska nyt en enää voi olla kuuntelematta ja minun on pakko saada tietää, mitä on tapahtunut.
"Hävinneet", Sean sanoo. "Minä painun autosta ulos ja yritän päättää, mitä minun pitäisi tehdä. Lähden kulkemaan sitä paikkaa kohti, missä ne olivat, ja näen jotain, mitä en enää ikinä halua eläissäni nähdä."
"Pyhimykset meitä varjelkoot", sanon. "Mitä sinä sitten näit?"
"Näen sen hyvännäköisen muijan ja sen suu on auki ja sen hampaat on puristettu tiukasti yhteen ja sen pää on ylhäällä. Ihan niin kuin se ulvoisi kuulle, paitsi että se ei pidä mitään ääntä. Nainen on sen kundin päällä. Tyyppi on katua vasten naamallaan, niska taivutettuna taakse ja se muija vetää niin kovaa kuin pystyy ja lopettaa tyypin siihen paikkaan sen omalla narulla. Veri alkaa virrata joka vitun puolelle, Patrick. Minun teki mieli puklata.
"Muija tuijottaa minua, niin kuin häijy koira tuijottaa. Niin kuin et olisi mitään. Niin kuin se vain miettisi, kannattaako kuistilta edes tulla alas. Muija katsoo autoa ja sitten taas minua. Se näkee, että en nosta asettani ja varmaan hiffaa mistä on kyse. Muija nousee, pyyhkii pölyjä ja nostaa käsilaukkunsa maasta. Sillä ei näytä olevan asetta ja minulla on. Muija kohauttaa olkapäitään ja katsoo minuun. Se sanoo sen niin kuin minun pitäisi tietää asia joka tapauksessa. Se sanoo: 'Jimmy Bones ei tykkää jättää asioita roikkumaan.' Ja sitten se nousee autoon ja ajaa pois."
"Maria, Jumalan äiti", sanoin. Sean Moloney naurahti, mutta hänen äänensä oli liian korkea ja ohut. "Koko homman tarkoitus oli vain saada se tyyppi ansaan", hän sanoi. "Se muija vittu niittasi palkkatappajan, Patrick. Eikö ole ihan parasta?"
"Mitä teit pyssylle?" kysyn.
"Heitin sen vittu jokeen", Sean sanoo. "En ole mikään kovis, Patrick, kyllähän sinä tiedät."
"Tiedän, poika."
Kaadoin Seanille toisen shotin ja hän kiskaisi sen kurkkuunsa. Hän sanoi: "Minulla on aika vähän käteistä tällä hetkellä." Hän oli alkanut jo sammaltaa.
Heilautin kättäni ja kaadoin kaverille vielä yhden. "Saat ilmaiseksi", sanoin. "Koko Irlannissa ei ole välttämättä viskiä niin paljon että tämän illan pystyisi huuhtomaan pois."
"Aamen sille, Patrick", Sean sanoo. Hän tarttuu käteeni. Tunnen, miten hän tärisee. "Sinun on pakko auttaa minua", hän sanoo. "Kello on paljon eikä minulla ole mitään paikkaa minne mennä. Tarvitsen rahaa. Minun täytyy päästä pois kaupungista. Olen nähnyt jo ihan liikaa."
Pohdin asiaa hetken. "Ehkä sinun pitäisikin jo lähteä", sanon.
"Voitko pistää pari taalaa, Patrick?" Sean kysyi. "Minun täytyy liftata jonnekin, vaikka Vegasiin, aloittaa alusta. Minun pitää olla puolessa välissä jo ennen kuin aurinko nousee."
"Minulla ei ollut kovin hyvä ilta", valehtelin. "Sain vain kuusikymppiä ja risat."
"Ihan mitä tahansa", Sean sanoi. "Kaikki käy."
"Ota tuosta, saat kaiken", sanoin. Ja työnsin hänen käteensä muutaman kaksikymppisen ja kympin. Sean Moloney oli niin kiitollinen, että hän melkein alkoi itkeä.
"Tiesin, että voisin luottaa sinuun, Patrick", hän sanoi. Hän nousi lähteäkseen. Ojensin hänelle loput viskipullosta.
"Ota tämä mukaasi, poika", sanoi. "Siellä on kylmää."
Hän pysäytti parin metrin päässä, iso ja pisamanaamainen ja leveä hymy naamalla. Hän oli aika kännissä nyt eikä tuntenut tuskaa. "Olen sinulle yhden velkaa, Patrick", Sean sanoo. "Ehkä tämä on juttu on minulle vain hyväksi. Ehkä tämä antaa minulle hyvän uuden alun, jota olen tarvinnut."
"Ehkä niin, poika", sanoin. "Niin kuin pyhimysmäinen äitini tapasi sanoa: kulkekoot tiet edelläsi, olkoon tuuli aina selkäsi takana ja pitäköön hyvä Luoja sinua kämmenellään ikuisesti."
Hän hymyili ja lähti takaovesta. Laitoin jäljellä olevat neljäsataa dollaria kenkääni. Pistin paikat kuntoon ja suljin baarin tahallani viivytellen. En koskaan sanonut asiasta kenellekään.
Kun Sean Moloney löytyi kuolleena East Riveriltä, sanottiin, että se hölmö oli juonut liikaa sellaisena sateisena iltana. Että hän oli jotenkin päätynyt hakatuksi ja tullut tapetuksi. En sanonut mitään. Silloinkaan kun kenkälaatikko, jossa oli tuhat dollari, ilmestyi ovelleni yhtenä aamuna en sanonut mitään.
Tein vain mitä oli käsketty. Annoin pojalle vähän rahaa ja kaiken viinan, jota hän pyysi. Siinä kaikki. Sen piti oleman jutun alku ja loppu. Koska, ymmärrättehän, kukaan ei koskaan saanut tietää, että hän oli kertonut koko jutun minulle. Jos näin olisi käynyt, minutkin olisi pantu ruumiskassiin.
Mutta en koskaan unohtanut.
Päästin sen kakaran ulos yöhön, kännissä ja hyväntuulisena. Lähetin Seanin suoraan takakujalle, missä se nainen oli varmasti jo odottamassa häntä.
Jimmy Bones ei tykkää jättää asioita roikkumaan.
Loose Ends ilmestynyt alun perin Bad Seed -novellikokoelmassa (2001). Suom. Juri Nummelin. Julkaistu kirjailijan luvalla.
Harry Shannon on amerikkalainen psykiatri ja kirjailija, jonka esikoisteos Bad Seed oli. Sen jälkeen Shannon on kirjoittanut kolme rikosromaania entisestä Hollywood-psykiatri Mick Callahanista sekä lukuisia kauhuromaaneja. Shannon on ennen kirjailijanuraansa ollut lauluntekijä ja tehnyt kappaleita mm. Glen Campbellille sekä elokuvayhtiöiden tiedottaja.
