Katsot mun herkkupersettä naidessas sitä toista ja hoet kuinka sun tekee mieli mun pillua, mutta et silti nai mua. Puhut vaan siitä miltä tuntuisi jos naisit, toinen muija uikuttaa sun munasi alla ja katson kysyvästi siihen kunnes karjut että sulta tulee ja sanon "Anna tulla." Muija tärisee sun alla ja näprään kynsiäni sen aikaa, että saat munasi ulos sen pillusta. Nakkaan pyyhkeen sängylle ja lupaan siivota jäljet.
Naamaltasi loistaa kuinka hyvää teki, tulet ja pussaat, niinkuin olisin tehnyt jotain. Sa vaan saat sairasta tyydytystä siitä, ettet anna mulle munaasi vaikka tiedät kuinka tahtoisin ja tiedät miltä musta tuntuu jäädä ilman, pillu märkänä ja turvoksissa, mutta niin turhana. Lupaat runkata mutta se loukkaa niin etten mene teidän ruttaamille lakanoille, perse pystössä odottamaan sormiasi, niinkuin tein vielä viikko sitten. Enää en halua, vaikka haluan olen mieluimmin kokonaan ilman, kuin itken sitä mikset ota mua oikeasti.
Miksi itkisin kun tiedän kaikki vastaukset. Kävelen ulos huoneesta ja lämään jauhelihan paistinpannulle, paljon sipulia, valkosipulia, pippuria ja suolaa, lisukkeena salaattia, tarkkailen hiilihydraatteja, jotta olosi säilyy virkeänä iltapäivään. Sulla on vielä tärkeä palaveri, etkä saa nukahtaa kesken alustuksen. Tulet taakseni ja painat toisesta muijasta tahmaisen munasi vasten mun paljasta selkää, mua oksettaa. Sikanauta ja sinä. Se miten kuljet elämässäsi niinkuin omistaisit jokaisen ihmisen, eikä millään ole väliä. Eikä olekaan, mutten siirry pois kun puristat kourasi tisseihini, sillä tiukkapillulla ei ollut tissejä, ei niillä tapaa olla. Ei kyllä mahaakaan, yritän seistä suoremmassa jottet näe kuinka rasva synnytysten jälkeen kerääntyi navan alle, ei paljoa, mutta sen verran ettei masuni koskaan ole ihan litteä ja nätti.
Näykit olkaani ja odotat ruokaa, sulla on nälkä eikä sua paneta enää. Kalusi on pehmeä ja huone haisee vieraalle ja rasvalle. Vihaan sua siks etten pääse sinusta irti. Se miten tosissani yritin ja silti epäonnistuin saa pelkäämään uutta yritystä. Haluaisin olla niin vahva, että pystyisin jättämään sut lopullisesti. Niin ettet enää koskaan voisi loukata mua sillä että suusi puhuu paskaa halusta minuun ja munas ui kaikkien muiden paitsi mun pillussa, unissa ja elämässä.
Joskus ne tiukkapillut soittaa mulle vaikka tavoittelevat sua. Olet niin saatanan kiireinen ettei aikasi riitä edes laittamaan kaatoja vuorojärjestykseen. Ne tietää että pidät mun tekemistä pihveistä. Piruuttani avasin sinisen kalenterisi viimeksi kun joku maksiperse soitti, joku joka on yhtä pitkä kuin leveä. Avasin kalenterisi ja etsin naisen nimen. Raukka luuli mun olevan sihteerisi ja että hänen puheensa sovitusta tapaamisesta menisi täydestä. Eikö nainen ymmärtänyt että silloin kun en iljennyt istua sängyn päässä nojatuolissa, olin kuitenkin oven takana, jota sä et viitsinyt sulkea naidessas muita. Musta oli mukava buukata kalenterisi niin täyteen panoja että hädin tuskin selvisit niistä nääntymättä.
Ehkä keksisin vielä keinon jolla hirttää sut munistasi, niin että saisin sen tyydytyksen jota sinusta hain. Enää kyse ei ollut vain munastasi, halusin nöyryyttää sut niin täydellisesti että putoaisit polvillesi rukoilemaan että katsoisin kohti. Tuolla hetkellä voisin nostaa leukani, potkaista yhteen ristityt kätesi tieltäni ja astua ohitsesi ulos asunnosta ja elämästäsi, johonkin missä ei ole ainuttakaan noin paskamaista sikaa.
Silti jäin, vaikka päätin joka kerta kun urahdit mällit jonkun vittuun tai mun suuhun tai selänpäälle, silloin kun mä nukuin ja runkkasit kun ei ketään pantavaa ollut ja mua et halunnut panna. Joka kerta päätin että kerta olisi viimeinen, mutten pystynyt lähtemään. Ihan kuin olisin kiinni sinussa siimalla, joka antoi liikkumatilaa korttelin verran mutta pakotti palaamaan huoneeseen sen jälkeen kun panosi oli mennyt.
Vaihdoin lakanat, nukuin aina puhtailla lakanoilla ennen kuin panit niillä jotakuta toista. Siksi pyykkikone pyöri jatkuvasti ja narulla roikkui aina valkeita lakanoita, sä panit paljon.
Sun tapaisia tyyppejä on aina ollut, historiankirjat teki teistä suuria, siksi että teillä oli isot munat tai siksi että ne oli pienet ja se pakotti tekemään suuria, sulla oli. Ei sinusta historiaa kirjoitettaisi, nimesi mainittaisiin korkeintaan firman historiikissä sivulla 294. Mun olemassa olosta ei jäisi merkintää aikakirjoihin. Sun tapaisia tyyppejä on aina ollut ja mun tapaisia, niitä jotka alistuu ilman näkyvää syytä, kävelee kaasukammioon välittämättä siitä että kuolema korjaa. Elämä on merkityksetöntä silloin kun oma itse menettää merkityksensä. Silloin ei ole väliä ketä nait, vielä se kuitenkin sattui liikaa, mutta ehkä joskus tulee aika etten tunne mitään.
Silloin voisin laittaa sut lattialle, polvillesi, käskeä liittämään kätesi rukoukseen. Kiertäisin sen mustan ruoskan, joka on kaapissasi mutta jote et käytä, ranteidesi ympärille. Alastomana näytät yhtä aikaa voimakkaalta ja säälittävältä, mua hymyilyttää.
Nuolasen sun poskea ja pukkaan sut kumoon. Et saa saa säilytettyä tasapainoa kädet sidottuina ja kellahdat kumoon, kuin hidastetussa elokuvassa. Persees jää sopivasti potkun tielle, hymyilyttää se miten yrität väistää mun kenkää. Hassu, sen kuuluukin sattua. Sinä olet paska.
Sitten kun olen mennyt ja poliisit löytävät sut. Kädet sinisenä, huulet turvonneina ja mällit lattialla, ne ihmettelee kuka saattoi vihata sua niin paljon, ne ei tiedä että se mitä tein oli hellyyttä. Halusin sun munaa, halusin että naisit mua sen ainoan kerran, jotta tietäisin miltä tunnut sisällä, silloin kun en enää jaksa sanoa mitään ja ääni on pelkkää raskasta hengitystä. Silloin kun munasi turpoaa niin että tunnen kuinka se täyttää ja pakottaa puristamaan niillä lihaksilla, joista en tiennyt. Puristamaan niin kovaa että kaikki räjähtää, sinä räjähdät ja minä.
Sillä hetkellä kun hymyilit ja luulit että pussaisin, liikahdin niin että spermasi levisi reisillesi ja lattialle, otin sen kuluneen vanhan pistoolin, jolla eksä tappoi loukkuunsa eksyneitä eläimiä. Liian tehokas se ase oli siihen työhön, nimismiehen mielestä, mutta eksä sanoi että halusi tehdä kerralla selvän loukkuun jääneestä. Niin minäkin halusin ja painoin aseen oikealle ohimollesi. Sitä mahdollisuutta en halunnut jättää että jäisit henkiin. Tiesin miltä kasvot näyttivät sen jälkeen kun ihminen oli yrittänyt itsemurhaa ampumalla suun kautta aivoihin, ei siihen kuollut, ei aina, kasvot vain katosivat ja nenä ja suu oli pelkkä oudon muotoinen aukko, josta saattoi pillillä imeä ruokaa sisäänsä.
Halusin säästää sun kasvot, sun hymyn, sun silmät, sun nenän ja suun. Suutelin sua. Luulit että leikin, suutelin lujemmin, tunnuit niin hyvältä. Ynähdit jotain vasten mun huulia ja painoin liipasinta, vasen puoli päästäsi repeytyi irti, mutta kasvosi säilyivät. Retkahdit lattialle mun suudelmasta ja nousin. Irrotin äänenvaimentimen ja suljin aseen ja mustat hanskat pieneen laukkuuni ja astuin pois. Pois sun elämästä, kuolemasta, pois puutteesta.
S. J. Hintsala (s. 1971) on pohjoispohjanmaalainen kirjoittaja, joka on opiskellut luovaa kirjoittamista Oriveden opistossa ja kirjoittanut Kolmiokirja-romantiikkaa.
