Iskun ensimmäinen nettinumero on numero 12 eli paperilehden vanhaa numerointia jatketaan. Mikään muu lehdessä ei sitten muutukaan: novellit ovat edelleen tiukkaa uutta kovaksikeitettyä, synkkää, julmaa, mustan humoristista dekkaria, höystettynä kotimaisilla vuosikertatarinoilla. Kaikkien tarinoiden perässä on myös infopaketti kustakin kirjailijasta.
Uusi numero ei poikkea totutusta: iskuja jaellaan säännöllisesti ja suoraan kasvoihin - tai palleaan, ihan mistä tykkää. Valittavana on niin pitkiä kuin lyhyitäkin tekstejä, mutta mitään inhimillistä tunnetta ei jätetä käymättä läpi. Paitsi ehkä rakkautta. Julmassa maailmassa rakkautta kun on niin vaikea löytää...
Ensimmäiseksi voi verrytellä arizonalaisen Keith Rawsonin luonnetutkielmalla "Veri, sirpaleet ja kaikki muu". Sen jälkeen voi siirtyä joko Heikki Nevalan vielä lyhyempään iskutarinaan "Taiteen maku", joka ei välttämättä hivele herkkänahkaisen käsitetaiteen ystävän mieltä. Toinen kotimainen novelli, Petri Salinin "Tavoite kymmenen plus yksi" tarjoilee sekin järkyttävän loppuyllätyksen, joka on Suomessakin pelottavan ajankohtainen. Salinin novelli on sekin sopivan lyhyttä luettavaa - shokki tarinan lopussa ei tosin ota asettuakseen moneen tuntiin.
Pidemmän kerronnan ystäville todellinen herkkupala on englantilaisen, erinomaisesta Kuka on Conrad Hirst? -kirjasta tunnetun Kevin Wignallin "Kuolema" - se kruunaa hienosti Iskun uusimman numeron, sillä se on alun perin ilmestynyt alan lippulaivassa, Ellery Queen Mystery Magazinessa.
Kotimainen vuosikertatarina, Matti Kid Hytösen "Viimeinen potti" vuodelta 1988, on sekin pidempi tarina. Sen kuvaus menneestä Suomesta julkista viinanjuomista kyttäävine poliiseineen ja lankeavine vekseleineen on erityisen koskettava, eihän tästä ole kuin 20 vuotta aikaa! Hämmentävältä tuntuu myös, että vielä 80-luvulla kaupallinen kustantaja saattoi kokeilla dekkarilehden julkaisemista. Tarina nimittäin ilmestyi Kolmiokirjan lyhytikäisessä RikosPalat-lehdessä, jossa debytoi omalla nimellään myös Tapani Bagge.
Lukija voi lopetella mukavasti (tai miten tämän nyt ottaa...) Minnesotan lumisessa maisemassa asuvan Anthony Neil Smithin novellilla "Clive tunnustaa". Teksti on alun perin ilmestynyt absurdien tarinoiden nettilehdessä ja on erinomainen osoitus siitä, miten rikoksen maailma ja absurdismin maailma voivat yhdistyä kiinnostavin tuloksin.
Nyt ei ryppyillä! Lukemaan siitä! Isku on kovempi kuin Dan Brown ja Stieg Larsson yhdessä!
PS. Jos haluat Iskuun, ota yhteyttä lehden päätoimittajaan: juri.nummelin@pp.inet.fi.
Ensimmäiseksi voi verrytellä arizonalaisen Keith Rawsonin luonnetutkielmalla "Veri, sirpaleet ja kaikki muu". Sen jälkeen voi siirtyä joko Heikki Nevalan vielä lyhyempään iskutarinaan "Taiteen maku", joka ei välttämättä hivele herkkänahkaisen käsitetaiteen ystävän mieltä. Toinen kotimainen novelli, Petri Salinin "Tavoite kymmenen plus yksi" tarjoilee sekin järkyttävän loppuyllätyksen, joka on Suomessakin pelottavan ajankohtainen. Salinin novelli on sekin sopivan lyhyttä luettavaa - shokki tarinan lopussa ei tosin ota asettuakseen moneen tuntiin.
Pidemmän kerronnan ystäville todellinen herkkupala on englantilaisen, erinomaisesta Kuka on Conrad Hirst? -kirjasta tunnetun Kevin Wignallin "Kuolema" - se kruunaa hienosti Iskun uusimman numeron, sillä se on alun perin ilmestynyt alan lippulaivassa, Ellery Queen Mystery Magazinessa.
Kotimainen vuosikertatarina, Matti Kid Hytösen "Viimeinen potti" vuodelta 1988, on sekin pidempi tarina. Sen kuvaus menneestä Suomesta julkista viinanjuomista kyttäävine poliiseineen ja lankeavine vekseleineen on erityisen koskettava, eihän tästä ole kuin 20 vuotta aikaa! Hämmentävältä tuntuu myös, että vielä 80-luvulla kaupallinen kustantaja saattoi kokeilla dekkarilehden julkaisemista. Tarina nimittäin ilmestyi Kolmiokirjan lyhytikäisessä RikosPalat-lehdessä, jossa debytoi omalla nimellään myös Tapani Bagge.
Lukija voi lopetella mukavasti (tai miten tämän nyt ottaa...) Minnesotan lumisessa maisemassa asuvan Anthony Neil Smithin novellilla "Clive tunnustaa". Teksti on alun perin ilmestynyt absurdien tarinoiden nettilehdessä ja on erinomainen osoitus siitä, miten rikoksen maailma ja absurdismin maailma voivat yhdistyä kiinnostavin tuloksin.
Nyt ei ryppyillä! Lukemaan siitä! Isku on kovempi kuin Dan Brown ja Stieg Larsson yhdessä!
PS. Jos haluat Iskuun, ota yhteyttä lehden päätoimittajaan: juri.nummelin@pp.inet.fi.
