Kuulit oikein. Muija pettää minua. Se oli automaattisesti paha homma: hänen hygieniansa on aina ollut vähän vasemmalla kädellä hoidettua ja hän haluaa seksiä enemmän kuin espanjankärpäskuurilla oleva pukki. Haluaa sitä enemmän kuin pystyn tarjoamaan, jos tajuat mitä tarkoitan. Riittää, kun sanon, että en ole mikään Ron Jeremy.
En välitä niin kauan kuin muija on asiallinen. Mutta kun löydän jonkun tyypin haisevat alushousut vessasta tai kotiovella tulee vastaan kavereita, jotka vetää vielä vetoketjua kiinni? Voit vain kuvitella, mitä miehen mielessä liikkuu silloin.
Ja sitten minä luen yhden artikkelin lehdestä jostain paikallisen eläintarhan simpanssista, jonka selkäranka on vaurioitunut. Bonzo-raukka on halvaantunut vyötäröstä alaspäin, ne on jopa pistänyt sen rullatuoliin.
Minun kävi sitä simpanssia sääliksi. Meinaan, että sen ainoa duuni koko maailmassa oli olla siellä eläintarhassa ja seistä kun turistit tuijottaa ja heittää välillä niille omaa paskaansa, kun homma käy turhan tylsäksi. Nyt se ei voi tehdä edes sitä. Se on yhtä hyödytön kuin minäkin. Työntelee itseään siinä rullatuolissa kunnes kuolee, ja se on varmaan jossain suojeluohjelmassa, piilossa muilta simpansseilta. Meinaan että olen kuullut että simpanssit tappaa toisia simpansseja, ne on siinä mielessä yhtä edistyneitä kuin me ihmisetkin.
Silloin minulle tulee mieleen: me voidaan varmaan auttaa toisiamme.
Vuokraan teollisuuskämpän toisesta kerroksesta ja murtaudun eläintarhaan ja haen simpanssin sieltä pois, rullatuolin ja kaikki. Vien kaverin siihen kämppään ja hoidan sitä. Saan sen luottamaan itseeni. Tiesitkö ettei simpansseja voi opettaa potalle? Bonzolla oli varmaan hauskaa paskoa rullatuoliin ennen kuin hommasin sinne varaston kertakäyttövaippoja.
Säästän teidät treenausohjelman yksityiskohdilta, mutta valmistujaisjuhla menee näin: Yöllä, kun ketään ei ole näkemässä, vien Bonzon ulos kujalle ja vähän työnnän sitä ylöspäin että se pääsee paloportaille. Sen alavartalohan on ihan hyödytön, mutta sen ylävartalo toimii riittävän hyvin. Se kiipeää ylös käsillään ja ryömii sitten ikkunasta sisään ja raahaa kuolleita jalkojaan perässään. Se tömistelee sängylle, vetää esiin kolmekasin, joka on sen kainalokotelossa, ja ampuu kaikki pyssyyn ladatut kuusi harjoituspatia. Se tyhjentää pyssyn tavaratalon mallinukkeen, jonka olen piilottanut peiton alle. Mallinukella on jopa peruukki, suurin piirtein samaa väriä ja paksuutta kuin minun huoravaimoni tukka.
Bonzoa on helppo kouluttaa, se on fiksu. Opetan sille, että jos se tekee kaiken edellämainitun oikein ja järjestyksessä, se saa tupakka-askin ja pullon Old Overcoatia, jota se voi imeä. Jep, on oikeasti tosi hauskaa katsoa, kun Bonzo vetää ketjussa tupakkaa ja halaa pulloa. Olen aika onnekas kaveri, kun sille kelpaa noinkin halpa viina.
Ja sitten tulee se yö. Vien Bonzon talolle, jossa minä ja muija asutaan. Kuuntelen riittävän kauan, jotta olen varma siitä, ettei hän viihdytä jotain uutta herrasmiestä - sen kyllä kuulee, koska hän tykkää kiljua, koko talo tietää, kun hänellä on vieraita.
Mutta meidän kämppämme on hiljainen kuin hauta.
Ja ylös paloportaita ja ikkunan läpi luikkii Bonzo, ainoa ero on että tällä kertaa kolmekasiin on ladattu ihan oikeita luoteja. Odotan laukauksien ääniä, jotka kertoisivat vaimoni poistumisesta helvettiin. Kun laukaukset kuuluvat, haihdun ja Bonzo jää paikalle selvittelemään hommaa.
Odotan, mutta laukauksia ei tule. Joten hiivin ylös paloportaat ja kurkistan ikkunasta. Sisällä on hämärää, mutta jotain tapahtuu sängyssä, hahmoja erottuu tempoilemassa. Sitten kiljuminen alkaa.
Muijani kirkuu ja niin myös Bonzo, niin kuin ne olisivat tappamassa toinen toistaan. Sitten lamppu sängyn vieressä menee päälle ja minä näen, mitä minun sängyssäni tapahtuu.
Minun vaimoni on kiinnittänyt dildon Bonzon vyötäisille ja ratsastaa sillä niin kuin joku lehmityttö ja tuijottaa minua suoraan silmiin. Vitun apinan kyrpä voi olla kuollut ja halvaantunut, mutta se tietää täsmälleen, mitä on menossa, kummatkin kirkuvat irstasta viidakkomeininkiä toisilleen. Kun vetäydyn pois, tajuan, että muija tietää minun olevan paikalla ja että hän laittoi valot päälle tahallaan, hän haluaa, että minäkin näen.
Apinatalon orgioitten huudot saattavat minua kadulle, kun kompuroin alas kadulle.
Mutta ei saa lannistua, vai mitä? Kuulin yhdestä gorillasta naapurikaupungin eläintarhassa. Vanha Kong siellä on kärsinyt selkäydinvammasta niin kuin Bonzokin, mutta se on vaan vähän pahempi. Kong on kokonaan halvaantunut ja ne kouluttavat sitä liikkumaan rullatuolissa niin että se puhaltaa muoviputkeen. Kong on hyödytön, niin kuin minäkin. Niin kuin Bonzokin ennen kuin vaimoni oli tehnyt siitä seksilelunsa.
Murtaudun eläintarhaan ja nappaan Kongin sieltä ulos, pistän sen sähkörullatuoliin kaukosäätimen ja kiinnitän sen vyötäisille itsemurhapommittajan vyön, niin kuin niillä rättipäillä siellä Irakissa.
Ongelma on vain se, etten pysty nappaamaan Bonzoa ja vaimoani muualla kuin vammaisille tarkoitetuissa paikoissa.
"Paraplegic Killer Chimp" ilmestynyt Powder Burn Flash -blogissa 1.4.2008. Suom. Juri Nummelin; suomennos ilmestynyt ensimmäisen kerran Ässä-lehden numerossa 2 (2009). Julkaistu tekijän luvalla.
Pearce Hansen on amerikkalainen kirjailija, jonka esikoisromaani Street Raised (PointBlank) ilmestyi 2007.
