”Nimenne on siis Kirous-Johnny”, sanoi ylikonstaapeli Duffy. ”Ymmärsinkö oikein?”
”Sillä nimellä mua kutsutaan. Baseball-piireissä siis.” Kirous-Johnny pullisti rintaansa.
Hän istui Detroitin pääpoliisiasemalla yllään Detroit Tigersin virallinen peliasu ja piteli käsissään asuun kuuluvaa lippalakkia. Hän oli lyhyt, vain hiukan yli 160-senttinen, ja painoi tuskin kuuttakymmentä kiloa. Todennäköisesti hän oli saanut aikoinaan koulun pihalla kuulla paljon ikävämpiäkin nimityksiä kuin Kirous-Johnny.
”Kaveri, jonka tunnistitte rivistä, on täällä.” Ylikonstaapeli nyökäytti päätään kohti kalteroitua nurkkausta, jossa istui tukeva, kaljuuntuva mies. ”Hän sanoo että tuo teidän musta silmänne on omaa syytänne, härnäsitte häntä tahallanne. Häntä ärsyttää, että olette ompeluttanut nimen tuon pelipaidan selkään.”
Ylikonstaapeli Duffy nousi hitaasti tuolistaan ja kiersi Kirous-Johnnyn selän taakse. Pelipaidassa tosiaan luki Kirous-Johnny. Hän tökkäsi i-kirjainta sormellaan kuin lisätäkseen sen päälle pisteen.
Mies värähti. ”Teetin sen vasta sitten kun fanit alkoi käyttää sitä nimeä.”
”Meillä on todistaja, joka sanoo sen tapahtuneen ensi kerran radiossa”, ylikonstaapeli ilmoitti. ”Minulla on tässä kirjallinen tallenne kyseisestä Tiger Talk -ohjelman lähetyksestä. Elokuun 12. päivältä vuonna 2006.”
Hän poimi paperinipun pöydältä ja alkoi selata sitä. ”Kas tässä.” Hän kohensi silmälasejaan. ”Taylorilainen Tigers-fani soitti lähetykseen ja kertoi juontajalle kuulleensa teidän sanoneen, että olitte käynyt kahdessatoista matsissa eivätkä Tigersit olleet voittaneet niistä yhtäkään. Koko katsomo oli kuulemma kuullut teidän sanovan niin.”
”Mitä sitten? Niin siinä kävi.”
Ylikonstaapeli nosti katseensa papereista. ”Ei ainuttakaan voittoa yhtenäkään Tigersien huippukausista aina vuodesta -84 lähtien?”
Johnny ravisti päätään.
”Soittaja väittää teidän kehuskelleen, että kannatte kirousta. Yritittekö haastaa riitaa vai?”
”Ei tuntunu reilulta, kun Tigersit voitti yhtä mittaa.”
”Ja sekö sitten oli reilua, kun aloitte saada mainetta kirousmiehenä? Milloin kuulitte nimen ensi kerran?”
”Silloin samana iltana. Se vitsiniekka sieltä Taylorista sanoi ’Ja sinä olet Kirous-Johnny, vai?’ Koko katsomo nauro.”
”Se Taylorin mies sanoo että te nauroitte itsekin ja sanoitte: ’Kirous-Johnny, sepä se.’”
”Ehkä sanoinkin. Oli mukavaa, kun kaikki tiesi mun nimen.”
”Ja kuinka monta tappiota te vielä kävitte todistamassa, herra Kirous? Ei tullut sitten mieleenne jäädä kotiin? Tässä vaiheessa elettiin syyskuuta 2006, ymmärsinkö oikein?”
”Viisi vielä”, mies sanoi. ”Runkosarjan peleissä siis. Silloin yleisö alkoi buuata mulle eikä joukkueelle. Ostin lipun aitioon, mutta sielläkin mut tunnistettiin. En voinu mennä edes vessaan. Siinä vaiheessa ne oli hävinneet seitsemäntoista matsia”, hän kertasi, ”eikä siihen ole laskettu mukaan playoffseja.”
”No lasketaanpa ne sitten. Muistellaanpa hetki New Yorkia.”
”Olin käymässä siskon luona Astoriassa. Sillä sattui olemaan ylimääräinen lippu loppusarjan otteluun.”
Ylikonstaapeli katsoi miestä merkitsevästi. Tämä kaiveli takataskujaan ja veti esiin Tigers-nenäliinan, jolla pyyhkäisi ylähuultaan.
”Okei, okei, pyysin siskoa hankkimaan lipun. Maksoin siitä viisisataa taalaa.”
”Ja Tigers hävisi, eikö vain?” Poliisiaseman metelissä Duffyn ääni kuulosti kuiskaukselta.
”No joo, mutta sen jälkeen pysyttelin poissa. Rupes tulemaan uhkailusoittoja, joten päätin pitää matalaa profiilia. Sen jälkeen Tigersit alko hävitä ihan omia aikojaan. Mulla ei sen kanssa ollut mitään tekemistä.”
”Katsoitteko pelejä televisiosta?”
”Joo, mutta…”
Ylikonstaapeli pudisteli päätään. ”Ja nyt eletään vuotta 2007 eikä teitä päästetä enää stadionille. Yhyy!” hän vinkaisi pikkulapsen äänellä.
Johnny nyökkäsi. ”Niillä on mun kuva kaikkien sisäänkäyntien luona. Eivät päästä edes ulos autosta. Tuo kaveri” – hän viittasi kohti tukevaa miestä – ”päivystää kämppäni edessä vuoden -78 Torinossaan. Eilen, kun tulin kotiin, telkkari oli viety. Radio samoin.”
Hän vilkuili ympärilleen ennen kuin kuiskasi: ”Ja renkaat viillelty.”
Ylikonstaapeli vilkaisi kaltereiden takana istuvaa miestä ja nyökkäsi. ”Lähetän jonkun miehistäni vartioimaan kotianne tänä iltana.”
”Mutta tänään on vieraspeli Clevelandissa.”
Ylikonstaapeli Duffy kohautti olkapäitään. ”Parempi aloittaa saman tien.”
”Ai että ei enää matseja mulle?”
”Oletteko koskaan kuullut sanontaa ’uhrautua joukkueen puolesta’?”
"Johnny Jinx" ilmestynyt alun perin Flash Pan Alley -nettilehdessä 6.7.2007. Suom. Lotta Sonninen. Julkaistu tekijän luvalla. Published with permission of the author.
Patti Abbott on yhdysvaltalainen kirjoittaja, joka on julkaissut lukuisia novelleja eri nettilehdissä. Hänen novellejaan on aiemmin suomennettu Iskussa ja Ässässä. Abbottin blogi on täällä.
