"Hei sinä, menes pois tieltä!" poliisi karjui. "Päästä lääkintämiehet läpi!"
Jason tajusi, että poliisi osoitti pamppuaan hänen suuntaansa. Hän liikahti nopeasti sivulle nähdessään lääkintämiesten kantavan paareja. Kun he menivät hänen ohitseen, hän melkein oksensi nähdessään verisen sotkun, joka oli ollut ennen kasvot.
"Näyttää siltä että Kasvonrepijä iski jälleen", sanoi tuntematon tyyppi Jasonin vieressä. "Taas yksi kaunis nainen tapettu. Jos tämä jatkuu, tässä kaupungissa ei ole kohta enää jäljellä hyvännäköisiä muijia."
"Hitto. En tiennyt, että teillä on täällä sarjamurhaaja. Muuten en olisi ikinä kääntynyt maantieltä, olin menossa syömään."
"Ei haittaa, vaikka tulitkin tänne. Hän hyökkää vain naisten kimppuun."
"Montako hän on sitten jo tappanut?"
"27."
"Mitä? Miten en ole kuullut tästä mitään, Fox Newsissä tai sanomalehdissä?"
"Poliitikot hyssyttelee asiaa. Muuten tänne ei tulisi kukaan. Paljon ihmisiä joutuisi työttömiksi. Tässä läävässä on muutenkin ihan pirusti työttömiä."
Vaikka verinen näky oli melkein sammuttanut hänen ruokahalunsa, Jason huomasi olevansa entistäkin kiihtyneempi ja nälkäisempi.
"Onko tässä lähellä jotain kohtuullista ravintolaa?" hän kysyi.
"Minnie's Hash House on aika hyvä. Se on vain kahden korttelin päässä."
Lihamureketta syödessään Jason tajusi, että kaupunki saattaisi olla vastaus hänen ongelmiinsa. Vaikka hän rakasti upeaa vaimoaan, Marciaa, hän oli kyllästynyt tämän nalkutukseen. Lisäksi Jason oli varma, että Marcialla oli joku juttu käynnissä jonkun häntä kymmenen vuotta nuoremman lakimiehen kanssa.
Kotiin palatessaan hän kävi Wal-Martissa ja osti tusinan käsikäyttöisiä led-valoja. Sitten hän huumasi Marcian, pisti hänet ja valot autoon ja suuntasi kohti Kasvojenrepijän kaupunkiin.
Kun hän saapui metsiin aivan kaupungin ulkopuolella, hän laski vaimonsa maahan, laittoi valot päälle, asetteli ne vaimon ympärille, että ne valaisisivat hänen muotojaan, ja suuntasi kohti autoaan. Mustangia lähestyessään hän kuuli syksyisten lehtien murskautuvan askelten alla.
"Kuka siellä on?" hän huusi.
"Poliisi. Mitä siellä tapahtuu?"
"Olin menossa ohi ja huomasin metsässä outoja valoja. Huomaatteko, nuo tuolla? Menin katsomaan. Siellä makaa nainen maassa. Luulen, että hän on kuollut. Olin juuri menossa autolleni ja aioin ajaa kaupunkiin tehdäkseni ilmoituksen."
Poliisi veti aseensa esiin. "Nosta kädet pään päälle ja kävele hitaasti kohti autoasi. Nyt laita kämmenet autoa vasten ja levitä jalkasi."
"Mutta en minä ole tehnyt mitään väärää", Jason sanoi.
"Minä arvioin sen", poliisi sanoi ja iski Jasonin ranteisiin käsiraudat. "Nyt käänny."
Poliisi heijasti vahvan taskulampun Jasonin kasvoihin. "Hmm. Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että olet hyvännäköinen?"
Seuraavana päivänä huhut kulkivat kaupungissa nopeasti. Metsästä oli löydetty mies kasvot revittyinä, vaikka lähistöllä olleeseen kauniiseen, tajuttomaan naiseen ei ollut kajottu.
Kukaan ei tajunnut, mitä siitä olisi pitänyt ajatella.
He eivät tajunneet ennen kuin neljä muuta hyvännäköistä miestä oli tapettu, että Kasvojenrepijä oli kyllästynyt ja kaipasi vaihtelua.
Boredom ilmestynyt alun perin Flashes in the Dark -nettilehdessä 18.2.2009. Suom. Juri Nummelin. Julkaistu tekijän luvalla.
Michael A. Kechula on yhdysvaltalainen kirjoittaja, joka on työkseen kirjoittanut teknisiä oppaita ja harrastuksekseen flash fictionia.
